perjantai 31. toukokuuta 2013

Fitnesslajit, syömishäiriöt ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hei taas kaikille. 

Nyt on ollut niin paljon puhetta joka paikassa erilaisista fitness lajiin liittyvistä lähinnä negatiivisista asioista, että pakkohan se on itsekkin ottaa hieman kantaa näihin juttuihin. On tullut paljon uusia fitness ja body lajeja vanhojen rinnalle. Ja tarjonta on nykyään erittäin monipuolinen, esim. naisille on olemassa mm: bikini fitness, body fitness naiset, naisten fitnessfysiikka, athletic fitness naiset, womens pro figure, naisten cbb ja fitness malli, jotain jäi varmasti vielä mainitsematta. En edes itse tiedä enää mikä laji edustaa minkälaista tyyliä. Eikä se ole tämän kirjoituksen tarkoituskaan selvittää.

Etenkin naisilla fitness lajeissa on esiintynyt kilpirauhasen vajaatoimintaa huolestuttavan paljon. Usein kilpaillaan yhden kerran jonka jälkeen huomataan, että kaikki ei ole kunnossa. Käydään lääkärissä ja saadaan elinikäinen lääkitys, kilpirauhasen vajaatoimintaan. Seuraavaksi lainaus Tiia W:n blogista: " ..miten lajin noustua, yhä vain useammat naiset alkoivat kisaamisen jälkeen oireilla. Elimistö ei palaudu, paino nousee, vaikka syödään minimaalisesti, ja treenataan aerobistakin melkein päivittäin. Kilpirauhasongelmat ovat yleisiä, samoin muut hormonitoiminnan ongelmat, ja ihmiset tulevat yksinkertaisesti todella pahoinvoiviksi. Sekä fyysisesti että psyykkisesti.  Abel on keksinyt tälle ilmiölle ihan nimenkin: Metabolic Damage. Suomennettuna aineenvaihdunnan tuho. Kuulostaa pahalta " (http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2013/02/metabolinen-tuho.html). 

Kuuntelin M-radion haastattelun Marko Savolaisesta (suomen kaikkien aikojen isoin kehonrakentaja), jonka puoliso oli kisannut keväällä 2012, yksi sarja hänen puolisonsa sarjasta, jossa oli 8 kilpailijaa, heistä 4 sai kilpirauhasen vajaatoiminnan. Marko kommentoikin hyvin kiteyttävästi asian sanoman "jos sijoitut kilpailussa kahdeksanneksi ja saat elinikäisen lääkityksen..", niin, pistää miettimään. Edellisen blogin kirjoittaja Tiia W. itsekkin kärsii jonkin asteisesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Luin ProPody nro. 1/13 jossa on artikkeli Päivi Bothaksen uskomattomasta muodonmuutoksesta, kaikki vaikuttaa aluksi hyvältä, uskomaton muodonmuutos tosiaan jne., mutta hänen ensimmäisen kilpailunsa jälkeen 2007, kuten naisilla edellä, iski kilpirauhasen vajaatoiminta.

"Mr. Abel uskoo, että 70% kilpailemisesta haaveilevista naisista ei pitäisi lähteä hommaan mukaan.  Eli heillä ei ole tätä metabolista kimmoisuutta. Suomessa ei prosenttiluku ole ehkä noin suuri, mutta fakta on, että siellä on se pieni osa kerran tai kaksi kisanneista, joiden kroppa vain sanoo sopimuksensa irti." - Tiia W. blogi

Kilpirauhasen vajaatoiminta kulkee usein käsi kädessä toisenlaisen vaivan kanssa, nimittäin syömishäiriöiden kanssa ja se on usein tämän seuraus, ei syy. Kilpirauhasen vajaatoiminta kehittyy, kun kehoa rääkätään liikaa liian kovalla harjoittelulla, liian niukalla ruokavaliolla ja liian vähäisellä palautumisella. Kilpirauhasen vajaatoiminta näyttää olevan jostain syystä yleisempää juuri naisilla kuin miehillä, en löytänyt selitystä tähän faktaan. Edellä mainittu Tiia W myöntää hänkin syömishäiriön kirjoituksessaan, hatunnoston paikka, koska häiriön laatuun kuuluu, että itselle selitellään omia tekoja loputtomiin, eikä kuunnella enää järkipuhetta. Vaivan myöntäminen on pitkän pään sisäisen taistelun ja sen voiton tulos.

Harva ymmärtää ennen kuin itse sen kokee, että keho on yllättävän helppo ajaa ylirasitukseen ja pahempaan ylikuntotilaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta on varmasti tulos jonkin asteisesta ylirasittumisesta, raja on hämärä. Olen itsekkin ajautunut kilpaurheilu-urallani tähän tilaan josta toipuminen vei useamman vuoden. Harjoittelet vain erittäin kovaa ja erittäin paljon ja laiminlyöt palautumisen. 

Syömishäiriöisen on ehkä helpompi selitellä itselleen terveyden tavoittelulla, hyvällä ulkoisella olemuksella miksi täytyy vetää täysiä, vaikka keho huutaa lepoa ja kaloreita. Toki sitten on näitä harvoja valittuja, joiden keho kestää epäinhimmillistä rääkkiä ja palautuu takaisin raiteilleen kilpailujen jälkeen, heillekkin voi kehittyä ylikunto, mutta he eivät välttämättä kärsi kilpirauhasen oireilusta. 

On siis olemassa henkilöitä joilla on potentiaalia saada kilpirauhasen vajaatoiminta fitness lajeissa, paha sanoa voiko tätä ennustaa millään tavalla, kyse taitaa olla valintakysymyksestä, oletko valmis ottamaan riskin. Ja miksi mennä äärimmäisyyksiin, aina on se kultainen keskitie, hyvä kunto ei aina tarkoita mahdollisimman alhaista rasvaprosenttia.

Minun mielestäni naisen kehoa ei olla suunniteltu äärimmäisen rasvattomaksi, naisen oma biologia taistelee sitä vastaan. Ja mielestäni ainakin jotkut fitness lajeista aiheuttavat ikäviä seurauksia liian suurelle osalle lajin harjoittelijoista tai luovat siihen mahdollisuuden. Toki vaivoja ilmestyisi varmaan ilmankin fitnesslajeja, mutta turha siihen on mielestäni rohkaista ketään. Mikä sitten lääkkeeksi? Arvojen muokkaaminen erilaisiksi, jossa sallitaan suurempi rasvaprosentti, ehkä enemmän sitten lihasta tms. ja hitot, tämä on minun blogini, jossa sanon oman mielipiteeni ja se on että täysin rasvaton naisen vartalo on yöks, joten saa/pitää olla vähän jotain siellä lihasten päällä. Mielestäni offilla olevien naisten kroppa on paljon puoleensa vetävämpi kuin täysin rasvaton vartalo. Toki harva nainenkaan viehättyy isosta hormonimonsterista joka on täysin rasvaton, ja tietenkin jokainen tekee asioitaan itseään varten, varsinkin niinkin itsekkäsissä lajeissa kuin fitness lajit ;) 
Uskoisin, että suvaitsevampi katsomus kilpailevien naisten kroppaan on terveysvaikutuksiltaan erittäin positiivinen.


Mistä kilpirauhasen vajaatoiminnan tunnistaa, käy lukemassa: 

http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/


Lisää aiheeseen liittyviä blogeja:

http://katialander.blogspot.fi/2013/01/fitnessessakin-on-peikkoja-kuten.html (hieman syömishäiriöistä kilpailija Kati Alanderin käsialaa).

http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/ (metabolic damage, ylikunto jne. lihastohtorin käsialaa)

http://www.sportlife.fi/wordpress/maailma-on-sun/ (Camilla K:n blogi, jossa pohdiskelua aiheesta)


maanantai 20. toukokuuta 2013

Jakaantunut persoonallisuus ja treenit

Hei taas kaikille, tovi on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, onneksi nyt alkoi kesäloma niin pystyn päivittämään taas tiheämmin. Tekstiä meinaan riittää.

Tänään olisi aiheena vähän eksoottisempi setti, eli psykologiset seikat harjoittelussa. Jos haluat viedä harjoittelun läpi täydellä potentiaalillasi, vaatii se sinulta vahvan ja harjoitetun psyykkeen. Kaikki tietävät, että omat rajat eivät lopu siihen kun vähän rupeaa lihasta polttamaan, eikä edes siihen kun tuntuu että lihas on tulessa ja katkeaa kohta, tästäkin on vielä pitkä matka omiin rajoihin, joita siis pelkästään psykologiset tekijät jarruttavat.

Kaikki lähtee kyvystä tsempata itseään, se on kaiken a ja o. Hyvää itse tsemppiä on esim. "hyvä, sä pystyt tähän, vielä muutama, vielä yks!". On huono tapa miettiä montako toistoa on tehnyt tai montako on vielä jäljellä. Mielummin keskittyy jokaiseen toistoon kuin se olisi viimeinen, mutta sitten pakottaa itsensä vielä jatkamaan, huijaten taas itseään, että se olisi viimeinen. Nämä toimivat varsinkin viimeisissä toistoissa. Ihan ok metodi perussarjoissa on myös laskea toistoja takaperin, eli sen sijaan että laskisi toistoja nousevasti 1, 2, 3, 4... niin laskee montako vielä olisi jäljellä 5, 4, 3, 2, 1.... Tämäkin voi olla jokus raskas tapa, jos ekan 6 jälkeen kivut ovat jo mielettömät ja vielä olisi 6 jäljellä. Siinä nopeasti lamaantuu.

Otsikkoon viitaten, ehkä paras tapa on luoda itselleen mielessä personal trainer, joka olet tietenkin sinä itse. Siitä olisi kehitettävä mahdollisimman julma valmentaja, sellainen joka potkii sinua, vaikka olisit juuri tehnyt ennätyksen. Minä mietin aina hahmon huutamaan minulle, että "vielä yksi", "kolme tulee vielä kevyesti", "mummonikin nostaa enemmän rautaa kuin sinä". Tätä henkilöä on ilmeisesti myös tutkittu, jokaisella pitäisi olla tällainen hahmo, kopio itsestä, joka rauhoittelee sinua kovassa paikassa ja tsemppaa äärisuorituksissa. Se on ilmeisesti kehittynyt evoluution saatossa, eli se on siis totta! Sen esiin saaminen vaatii toki harjoittelua, se ei tsemppaa sinua pullan syömisessä. Ja kyllä, mielikuvitusta vaaditaan!

Kun mennään pitemmälle, voidaan alkaa käyttää ammattilaisten psykologisia tehokeinoja. Kuten "elämän ja kuoleman alttari" jonka toi esiin Tom Platz, äärimmäinen kyykkääjä joka omasi hirvittävät reidet. Tämä psykologinen malli toimii niin, että otat mielessäsi riskin, että saatat nyt loukkaantua, jopa kuolla, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Toki lämmittely ja venyttely hoidetaan asiallisesti ja liike hyvällä tekniikalla. Haluat tehdä kovan suorituksen ja loukkaantuminen on riski, mikä täytyy ottaa, jos haluat olla paras. Sarjaa tehdessäsi, tunnet kovaa kipua, mietit jopa, loukkaantuisiko tässä, hyväksyt riskin ja annat mennä täysiä, huudat ja uhmaat kohtaloa. Reenin jälkeen olet vahvempi kuin ikinä. Tarkoitus ei siis ole loukkaantua, eikä niin käykkään, mutta pääset suorituksessasi pitemmälle kun annat kehon uskoa, että nyt voi käydä huonosti, mutta et pelkää sitä. Tämä sopii kuitenkin vain ammattilaisille!!!

Kaikkiin sarjoihin ei ole syytä latautua täysillä, nopeasti hermosto ylikuormittuu, mutta kun sille on oma aikansa, voidaan käyttää myös agressiivisuutta psykologisena keinona nostaa enemmän rautaa. Tällaisessa tilassa joku voi läpsäyttää sinua poskelle tai hartioille, niin, että tulet vihaiseksi. Haukkuminenkin on ihan toimiva keino saada lisää rautaa ilmaan, toki hyvän maun rajoissa, tarkoituksena kaivaa agressiivisuutta esiin nostoa varten. Kokeile myös kerätä koko viikon tai kuukauden kaikki sinua ärsyttävät asiat yhteen nippuun ja sytytä niillä tuli nostoa varten sisälläsi, toimii varmasti ja samalla, ne eivät enää tunnukaan niin ärsyttäviltä kun olet nostanut isoja rautoja niiden voimalla. Tämä on hyvä kanava poistaa ikävät asiat mielestäsi ja muuttaa se harjoitteluenergiaksi.

Sellasta, eli tsempatkaa itsejänne ja hyvää kesän jatkoa!! Kuulemiin.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Lisäravinteet

Lisäravinne tarkoittaa nimensä mukaisesti lisää, ei ravintokorviketta. Se on tarkoitus ottaa normaalin ravinnon tueksi. Moni erehtyy kikkailemaan lisäravinteilla syrjäyttämällä pävittäisiä aterioita, jossa he menevät metsään. Toki tiukalla dietillä on oma lukunsa korvata heraproteiinilla joskus välipala tai pari, silloinkin puhutaan usein hetkellisestä tilasta. Varmaan jokainen ymmärtää että olisi tylsää ostaa kalliita lisäravinteita jotka eivät sitten kuitenkaan toimi, koska perusravinto ei ole kunnossa. Mitä lisäravinteita on sitten tarjolla ja miten ne toimivat?

Kreatiini

Jos pitäsi valita ylivoimaisesti paras lisäravinne, olisi se kreatiini. Koska se on niin älyttömän halpaa  ja ehdottomasti toimivaa tavaraa (nostaa alle viikossa maksimivoimaa selvästi). Kreatiini auttaa varastoimaan lihassouluihin energiaa, syttyykö jo? Kyllä, se nostaa voimatasoja, se on sen tehtävä. Usein kreatiinia saadaan lihatuotteista, mutta ei yhtä suuria määriä mitä jauhemaisessa muodossa on mahdollista nauttia (käytännössä kreatiinimonohydraatti). Usein kreatiinia tankataan 10-20g annoksia viikon ajan, josta siirrtytään ylläpitojaksoon, jossa kreatiinia käytetään 5g päivässä. Usein kreatiini nautitaan tyhjään vatsaan ja otetaan mielummin hiilihydraatin kanssa jotta se imeytyisi paremmin. Kreatiinista on havaittu olevan hyötyä myös hieman pidempiaikaisissa suorituksissa. Lisäksi sen on havaittu lisäävän kehon lihasmassaa. Kreatiini nostaa ensimmäisen viikon aikan kehon painoa, mutta se johtuu osin vedestä, jota imeytyy elimistöön kreatiinin vaikutuksesta. Jotkut valittavatkin vatsan pömpötystä ns. vesipöhöä, mutta itse en ole ikinä huomannut moista. Kreatiinin vaikutukset lakkaavat heti käytön loputtua ja voima tasotkin laskevat. Ne kuitenkin palautuvat taas käytön aloitettua. Käytön aikana on mahdollista nostaa suurempia kuormia ja näin rasittaa lihasta isommilla kuormilla mitä olisi mahdotonta ilman kreatiinia. Siksi kehitys voisi teoriassa olla nopeampaa. Kreatiini lunastaa odotuksensa, se lupaa voimatasojen nousua ja nehän nousevat. Siksi en ymmärrä miksi se on kiellettyä joissain maissa? Kreatiini ei kuitenkaan ole douping aine! Sitä myydään lähes kaikissa lisäravinteita myyvissä liikkeissä, nykyisin jopa ruokakaupoissa, se on siis erittäin yleinen tuote ja helposti saatavilla.

Beta-alaniini

Tein joskus aikanaan oman treeniboosterini, aikana jolloin ei vielä ollu treeniboostereita (tai en ainakaan tiennyt niistä), käyttämällä kreatiinia ja beta alaniinia sekaisin vedessä ja huitaisin vielä kupin kahvia perään. Nykyisin kaikki kyseiset aineet löytyvät jokaisesta treeniboosterista. Kreatiini, beta-alaniini ja kofeiini ovat ehkä kolme toimivinta ainetta ennen harjoittelua. Lisäksi kreatiinin ja beta alaniinin on havaittu toimivan yhdessä tehokkaammin kuin erikseen otettuna. Beeta-alaniinin vaikutus perustuu sen kykyyn nostaa lihasten karnosiinipitoisuuksia, jolloin lihasten meneminen "hapoille" viivästyy. Se toimii siis maitohappopuskurina harjoituksessa ja tekee mahdolliseksi suorituksen jatkumisen pidempään, mikä taas johtaa suurempaan kehitykseen, ainakin teoriassa. Beta alaniini on lisäksi myös erittäin halpaa tavaraa, en tosin muista hintoja koska en ole pelkkää beta alaniinia ostanut pitkään aikaan, koska yleensä se sisältyy jokaiseen treeniboosteriin. Beta alaniini aiheuttaa ihon kihelmöintiä, joka voi aluksi tuntua epämiellyttävältä, joka paikkaa kihelmöi, pistelee ja kutittaa. Se on kuitenkin normaalia, eikä johdu mistään yliherkkyydestä tai allergisesta reaktiosta. Beta alaniini on aina toiminut minulla, se paransi suorituksiani penkkipunnerruksessa useammalla toistolla. Vaikutus voi perustua myös placeboon. Beta alaniini on markkinoilla paljon nuorempi tuote kuin esim. kreatiini ja sitä on tutkittu kreatiinin jälkeen toiseksi eniten maailmassa kakista lisäravinteista.

Kofeiini

Kofeiinin on tutkimuksissa havaittu parantavan kestävyystyyppisiä suorituksia. Kofeiini torjuu harjoituksen aiheuttamaa väsymystä. Kofeiini piristää ja auttaa jaksamaan jos väsyttää. Siksi kofeiini on kaksiteräinen miekka. Jos käytät piristettä väärin, se kääntyy sinua vastaan. Tarkoituksena ei katsos ole harjoitella väsyneenä. Jos olet nukkunut huonosti olet jo tehnyt väärin, älä enää pahenna tilannetta piristämällä keinotekoisesti itseäsi, jolloin harjoittelet väsyneellä keholla, palautuminen ei ole hyvällä mallilla. Uskon kuitenkin että pieni annos kofeiinia (50-150mg), varsinkin kun on levätty kunnolla, tuo piristävän ja energisen olon, jopa euforisen. Uskon että kofeiinin aiheuttama hyvä olo voi torjua morfiinin lailla kipua, ei tietenkään samoissa mittakaavoissa. Rekrytoisiko se kehon voimavaroja tehokkaammin voimatyyppisessä harjoittelussa, niin en osaa sanoa, mutta olet ehkä valmiimpi suurempiin kuormiin ainakin psyykkisesti. Käytä kofeiinia siis n.100mg ennen harjoittelua. Olen huomannut että suuret annokset 300-400mg aiheuttavat rytmihäiriöitä, levottomuutta, tärinää, keskittymiskyvyn puutetta harjoittelussa jne. En siis voi suositella suuria määriä kofeiinia. Muistakaa että kofeiiniin muodostuu jo muutamien käyttökertojen jälkeen toleranssi, jolloin sinun on joko pidettävä siitä taukoa jotta toleranssi poistuu tai nostettava hieman annosta. Ymmärrettävästi tätäkään ei voida jatkaa loputtomiin. Kofeiinimyrkytyksen oireita (edellä mainitsemani) alkaa esiintymään 300-600mg annoksen jälkeen riippuen henkilön koosta ja kofeiinin nauttimisnopeudesta, käytännössä tämä tarkoittaa n.3-6 kuppia kahvia erittäin nopeasti juotuna, kuolettava annos on kuitenkin turvallisen rajan päässä, käytännössä 5000-10000mg herkkyydestä riippuen (150-200mg/kg).

jatkan lisäravinteista kertovaa tekstiä seuraavassa kirjoituksessa..